Kiira Kirjosana ja kumppanit Toimivaa konetta rakentamassa

VALVIRA EI ENÄÄ SUOSITTELE CBT:TÄ JA GETIÄ KROONISEN VÄSYMYSOIREYHTYMÄN HOITOON

Valvira on korjannut vaivihkaa uutistaan (julkaistu 5.9.), johon me allekirjoittaneet toivoimme oikaisua kahdessa avoimessa kirjeessämme. Tuota uutista lainattiin Lääkärilehdessä, jossa vanha muotoilu on edelleen luettavissa[1].

Sitaatti Lääkärilehdessä on tällainen: “Suo­messa tu­lisi luo­da kroo­nista väsy­my­soi­reyh­tymää sairas­ta­ville toi­miva, perus­ter­vey­den­huoltoon ja oma­lää­käriin tukeu­tuva hoito­polku hoi­don linjaa­misen ohella. Hoito­muo­tojen, joi­den te­hosta on näyt­töä (fyy­sisen harjoit­telun lisää­minen ja kogni­tii­vis-be­ha­vio­raa­linen te­rapia), saa­tavuus tu­lisi var­mistaa ko­ko maas­sa.”

Valviran muotoilu 5.12. lähtien on seuraava: “CFS:n hoidon linjaamisen ohella maassamme tulisi luoda potilaille toimiva, perusterveydenhuoltoon ja omalääkäriin tukeutuva hoitopolku. Hoitomuotojen, joiden tehosta ja turvallisuudesta on ajantasaista, laadukkaaseen lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä, saatavuus koko maassa tulisi varmistaa.”

Tahdomme kiittää Valviraa tästä muutoksesta, vaikka toivoimmekin julkista oikaisua ja vastausta avoimiin kirjeisiimme. Joka tapauksessa pyyntömme olennaisin sisältö on toteutunut. Voimme vain olettaa, että virastossa on nyt ymmärretty näiden hoitojen riskit ME/CFS:n hoitamisessa aivan kuin on tehty Yhdysvaltojen ja Britannian johtavissa terveysvirastoissa (CDC ja NICE). Olisikin paikallaan, että maan johtavana potilasturvallisuuden suojelijana Valvira jakaisi tiedon kantansa muutoksesta koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän saavuttavalla tavalla.

New York Times julkaisi hiljattain laajan artikkelin[2] tästä aiheesta otsikolla “New Recognition for Chronic Fatigue”. Jutussa todetaan muun muassa, että oireyhtymää (ME/CFS) on hoidettu vuosikausia psykologisena häiriönä, mutta että johtavat terveysvirastot (CDC ja NICE) tunnustavat sen nyt vakavaksi ja pitkäaikaiseksi sairaudeksi, joka aiheutuu mahdollisesti häiriöstä immuunijärjestelmän tavassa reagoida infektioon tai stressiin. Artikkelissa sanotaan myös, että pitkään käytössä ollut ohje, jonka mukaan tilasta voisi parantua liikkumalla, on nyt tunnustettu paitsi hyödyttömäksi myös haitalliseksi. Liikunta yleensä vain pahentaa tilannetta.

NY Times ottaa kantaa tähän muutokseen sanomalla, että tämä uusi ajattelutapa on pahasti myöhässä. Lääkäreiden on ymmärrettävästi vaikea käsittää, että häiriö, jonka yhteydessä ei näy ilmeisiä fyysisiä poikkeavuuksia, voisi perustua fyysiseen syyhyn. Potilaista todetaan, että he joutuvat yhä taistelemaan saadakseen lääkärit ottamaan heidän ongelmansa tosissaan, hyväksymään, että sairaus on vakava, fyysinen ja todellisia oireita aiheuttava, ja määräämään sellaista näyttöön perustuvaa hoitoa, joka antaa toivoa helpotuksesta.

Jutussa mainitaan myös muutama viimeaikaisista tieteellisistä löydöksistä, jotka liittyvät tähän oireyhtymään. Esimerkkejä niistä ovat immuunijärjestelmän häiriöiden vuoksi jatkuvasti korkealla pysyvät sytokiinitasot (vaikuttavat kehon tapaan reagoida stressiin), luonnollisten tappajasolujen heikko toimintakyky (heikentää puolustuskykyä infektioita vastaan) ja tarkoituksenmukaiseen infektion vastareaktioon tarvittavien T-solujen poikkeava aktiivisuus.

Valviran uudessa muotoilussa perätään hoitomuotoja, “joiden tehosta ja turvallisuudesta on ajantasaista, laadukkaaseen lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvaa näyttöä”. Toisaalta ME/CFS:n hoitoon ei tällä hetkellä tunneta parannuskeinoa, kuten NY Timesin jutussakin todetaan. Voinemme siis päätellä, että Valvirassa toivotaan lääketieteellisiä tutkimuksia, jotka tähtäävät kuvatun kaltaisten hoitojen luomiseen.

Kansainvälisesti ME/CFS on tieteellisen tutkimuksen kuuma peruna. Esimerkiksi Yhdysvalloissa NIH:n rahoittama kolmen tutkimusyksikön (CRC) ja datakeskuksen (DMCC) yhteishanke on lähtenyt hyvin käyntiin. Tarkoituksena on tuottaa toimivia keinoja sairauden ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon. Merkittäviä tutkimuksia on jo tehty myös esimerkiksi Norjassa, Australiassa, Japanissa, Englannissa, Saksassa ja Kanadassa. Satavuotias Suomi voisi myös tarttua tähän ajankohtaiseen tutkimukselliseen haasteeseen. Ehkäpä merkittävimmät löydöt tehdäänkin täällä.

 

Kiira Jaakkola ja Pauliina Lehtonen

 


[1] Uutisointi Lääkärilehdessä 5.9.2017 https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/toimiva-hoitopolku-tarvitaan-krooniseen-vasymysoireyhtymaan/

[2] Artikkeli New York Timesissa 27.11.2017 https://www.nytimes.com/2017/11/27/well/new-recognition-for-chronic-fatigue.html?smid=tw-share

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat